Valtakunnalliset taustatekijät
Pääsääntöisesti äänestäjät käyttäytyvät vaaleista toiseen melko samanlailla. He äänestävät uskollisesti omaa puoluettaan ja usein vielä samaa ehdokasta. Mielellään äänestetään siten kuin suvun perinteet velvoittavat tai kuten arvellaan tuttavapiirin äänestävän. Heinolassakin oli monta ehdokasta, joiden vanhemmat ovat olleet saman puolueen aktiiveja. Muita syitä ei tarvitakaan ehdokkuudelle tai äänestyspäätökselle.
Tästä seuraa, että jo parin prosenttiyksikön muutos puolueiden kannatuksessa koetaan suureksi. Sen uskotaan johtuvan liikkuvista äänestäjistä tai siitä, että joidenkin puolueiden kannattajia jättää äänestämättä. (Toki useampi on vaihtanut puolta kuin lopputulos ilmoittaa, koska varmasti on tapahtunut puolenvaihtoa myös vastakkaisiin suuntiin.) On suorastaan demokratian pelastus, että on liikkuvia äänestäjiä ja on pelättävissä aikaisempien kannattajien jättävän vaalit väliin, koska näin pakotetaan poliitikot aktiivisiksi ja perustelemaan tekemisiään.
Kokoomus
Kaikkien puolueiden vaalimenestyksen taustalla on yhteiskunnallisia syitä. Pitkän nousukauden tuloksena moni suomalainen on vaurastunut. Elintaso on enemmän tai vähemmän myös statussymboli, joten sen pitää sopivasti näkyä ulospäin. Usein sitä varten asunto hankitaan tietyltä alueelta, auto pitää valita arvostettujen automerkien joukosta ja hankitaan muutakin korostamaan aseman parantumista. Pitää äänestääkin kuin muut samassa asemassa. Menestyksen ulkoisiin tunnuksiin kuuluvat kokoomussympatiat, onhan kokoomus nyt brändituote.
Vaikka puolue pääsääntöisesti valitaan sosiaalisten paineiden vaikutuksesta - perinteet, lähipiiri ja asema velvoittavat – aina omasta mielestä puolueen valinnalle on järkisyyt. Usea kokoomuksen kannattaja järkeilee, että kokoomus on korkean elintason paras takuumies. Juuri kokoomus on ajanut innokkaasti sellaisia veronalennuksia, joista ovat eniten hyötyneet hyväosaiset.
Yli puoluerajojen on haluttu lisätä kulutuskysyntää, jotta talous kasvaisi. Siksi myös velanottoa kulutusta varten on katsottu suopeasti. Moni on tähän asti parantanut ulospäin näkyvää asemaansa velkaantumalla niin, että on tapahtunut sosiaalinen nousu, mikä muutos saa hakeutumaan kokoomuksen kannattajaksi.
Vain suhteellisen hyväosaiset – enimmäkseen ne joiden oma talous täyttää kokoomuslaisen mitat - voivat merkittävässä määrin tehdä sijoituksia. Kun maan hallitus pelasti suomalaisten islantilaiseen pankkiin sijoittamat rahat korkojen kanssa, se on muillekin tallettajille signaali, että jos pankkeja kaatuu, hallituksen on tasapuolisuuden nimissä maksettava menetykset tallettajille valtion varoista.
Keskusta
Varsinkin taajamissa keskusta ja kokoomus kilpailivat samoista äänestäjistä, ja koska kokoomus oli mieluisampi edellä esitetyistä syistä, keskusta hävisi. Lisäksi puutullineuvottelujen epäonnistuminen – onnistuminenhan oli mahdottomuus - meni Paavo Väyrysen ja sitä kautta keskustan syyksi. Puukaupan verohelpotuksista, odottamattomasta lahjasta puunmyyjille, eivät hyötyneet vain metsänomistajat vaan operaatiolla pelastettiin koko metsäteollisuuttamme ja siten Suomen kansantaloutta, mistä kiitoksen keräsivät valtionvarainministeri Jyrki Katainen ja kokoomus. Pääministeri Matti Vanhanen on siinä oikeassa, että niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin ovat koko hallituksen aikaansaannoksia, mutta onnistumisista kokoomus poimi imagohyödyn.
Vasemmisto
Yhtälailla kuin keskusta yhä koetaan maatalousväestön edunvalvojaksi, samaan tapaan demarit ja vasemmistoliitto mielletään vähäosaisten ja pienipalkkaisten puolustajiksi. Kun kuitenkin tuloerot ovat kasvaneet ja köyhät köyhtyvät, ei ihme että vasemmiston kannattajat ovat turhautuneet ja jättivät äänestämättä. Äänestysprosenttihan on laskenut juuri vasemmistopuolueiden kannatusalueilla.
Oman varallisuuden kasvu sammuttaa vanhemmilta polvilta perittyä työväenaatteen paloa. Vaurastuneesta äänestäjästä on alkanut tuntua, että vasemmistolaiset ovat yhteiskuntamme luusereita, joihin ikäänkuin samaistuisi, mikäli äänestää vasemmistoa.
Perussuomalaiset
Perusuomalaisia äänestämällä voi purkaa tyytymättömyyttään, jos asiat eivät mene niin hyvin kuin omasta mielestä pitäisi mennä. Perussuomalaiset myös koetaan aidosti hätään joutuneen viimeisenä oljenkortena.
Puolueen nousu Timo Soinin avulla on varsin uusi ilmiö ja uutta on helppo markkinoida, se kiinnostaa mediaa. Perussuomalaiset eivät siis vaaleissa tarvinneet niin paljon mainosrahaa kuin vanhat puolueet.
Olkoot perussuomalaiset maahantulijoista mitä mieltä hyvänsä, ulkomaalaisteema askarruttaa jokaista, ja kun sitä teemaa käsiteltiin ahkerasti vaalien alla, perussuomalaiset saivat huomiota, ilmaista mainosta.
Vihreät
Vihreät menestyivät valtakunnallisesti siksi, että näiden vaalien edellä ympäristöasiat nousivat rajusti julkiseen keskusteluun. Ovensuukyselyt vahvistavat, että eniten vihreille äänensä antaneita motivoi ympäristöasiat. Jokainen äänestysikäinen suomalainen on joutunut miettimään ilmastomuutosta. Joukkoliikenne, taajamarakenne, energiakysymykset, ekologinen jalanjälki, kierrätys ja kasvissyönti liittyvät ilmastoteemaan. Ne kaikki koetaan vihreiden vastuualueeksi, jonka vihreät ovat myös ottaneet vastuulleen enemmän kuin muut puolueet. Moni vihreitä äänestänyt varmasti muisti, että juuri vihreiden vaatimuksesta hallitusohjelmaan kirjattiin, ettei tämä hallitus anna lupaa purkaa koskiensuojelua ja rakentaa Vuotoksen ja Kollajan altaita, eivätkä vihreät tule hyväksymään uusia ydinvoimaloita.
Vaalirahoituskohun oletetaaan hillinneen yrityksiä ja järjestöjä jakamasta vaalitukea entiseen tapaan. Jos näin kävi, vihreät siitä hyötyivät kuten myös perussuomalaiset, koska ani harva heistä on aikaisemminkaan saanut tällaisia rahoja.
Heinolan vihreät
Ehdokkaista
Miksi vihreät romahtivat Heinolassa, tai oikeammin romahtivat jo edellisissä kuntavaaleissa ja nyt romahdus vielä syveni? Heinolan vihreiden tulos oli ennakoitavissa jo ehdokasasettelusta. Sen perusteella, kuinka helppoa oli saada ehdokkaita, on ennustettavissa eri puolueiden vaalimenestyksen suunta. Koska vihreät lähes kaikkialla muualla kuin Heinolassa ovat lisänneet ehdokkaitaan, he myös muualla menestyivät vaaleissa.
Vaalimenestyksen kannalta ehdokkaan oikeanlaisia ansioita ovat vanhat meriitit politiikassa, vapaaehtoistyö nuorison, vanhusten, vammaisten ja vähäosaisten hyväksi, menestyminen yrittäjänä, arvostus työpaikan luottamusmiehenä, toiminta oma kylän ja kaupunginosan parhaaksi, ympäristönsuojelu, feminismi, eläinsuojelu, toiminta järjestöissä, seurakuntatyö, aloitteellisuus, valmius kritiikkiin, urheilusuoritus jne. Lähes kaikilta Heinolankin valituksi tulleilta löytyy tämäntapaisia erityisansioita.(Vihreiden Anne Aropaasi sai pari kautta sitten Heinolan suurimman äänisaaliin, kun hän tuli tunnetuksi taistelustaan vammaisten lasten oikeuksien puolesta.) Vaalimenestys painottuu monilla muillakin kuin uusilla valtuutetuilla politiikan ulkopuolisiin ansioihin, sillä äänestäjät pystyvät median välityksellä edes jossain määrin seuraamaan vain johtavien poliitikkojen toimintaa.
Äänestäjä reagoi terveellä tavalla, kun hän uskoo, että jos ehdokas on ollut aktiivinen, on hän sitä myös hoitaessaan yhteisiä asioita valtuutettuna. Jollei löydy aikaisempia aktiviteetteja, on aihetta epäillä, että ehdokas hakee vaaleilla vain julkisuutta tai itselleen mukavaa harrastusta laivaristeilyineen ja ystävyyskaupunkimatkoineen.
Edellä sanottu ei kuitenkaan saa estää asettumasta riviehdokkaaksi, jolla tarkoitan, että tällä ehdokkaalla on edellytykset saada vain muutamia kymmeniä ääniä. Sellainen ehdokas on ikäänkuin äänestäjän asemassa; suostumalla ehdokkaaksi hän ilmaisee kannattavansa puoluetta tai haluaa edistää tietyn ehdokkaan läpimenoa. Lähes aina nämä riviehdokkaat ratkaisevasti vaikuttavat ryhmänsä vaalitulokseen. Nimittäin mitä useampi riviehdokas on listalla, sitä enemmän kertyy heidän omaistensa ja tuttaviensa sellaisia ääniä, joita muuten ei olisi tullut. Se ratkaisee, kuinka moni eniten ääniä saaneista menee listalta läpi. Ilman riviehdokkaita Heinolan vihreät olisivat jääneet kokonaan vaille valtuustopaikkaa.
Jos olen rehellinen, on todettava, että Heidi Kantasta lukuunottamatta Heinolan vihreiden ehdokaslistalla oli vain sellaisia, jotka käyttäytyivät kuin riviehdokkaat - eikä heidänlaisiakaan ollut tarpeeksi. (Kantanenkin oli joutunut jättäytymään niistä tehtävistä, joiden perusteella paljon useampi luotti häneen edellisissä vaaleissa.) Potentiaalia muuhunkin kuin riviehdokkuuteen olisi ollut useammalla. Vaikka vihreys sai näissä vaaleissa kasvavaa vastakaikua valtakunnallisesti, ei Heinolassa vihreillä ollut ehdokkaita, jotka äänestäjien silmissä olisivat edustaneet riittävästi vihreitä arvoja. Mm. Rajavuoren jätteenkäsittelyhankkeen yleisötilaisuuksissa huomiota herätti, ettei ollut paikalla vihreitä ehdokkaita (allekirjoittanut ei ollut ehdokas).
Vaalimainonta
”Täytyi ostaa kun niin kovasti mainostettiin.” Vaikka perustelu on suorastaan typerä, silti me käyttäydymme näin typerästi. Eivät esimerkiksi kauppaketjut syytäisi valtavasti rahaa mainontaan, jollei se olisi kannattavaa. Sama pätee tietysti vaalimainontaan. Ne joilla oli useita näyttäviä mainoksia, menestyivät lähes poikkeuksetta. Ovathan mainokset ja oman rahan käyttö merkki siitä, että ehdokas on tosissaan.
Pitää kuitenkin olla kunnon ehdokas, jotta mainokset tehoavat. Poikkeuksiakin toki on, mutta silloin huijataan äänestäjiä. Sitävastoin ilman mainoksia hyvä ehdokas jää ansioitaan vähemmälle äänisaaliille; mainonta nimittäin palauttaa äänestäjien mieleen heidän jo aiemmin päteväksi huomaamansa henkilön ja sen, että hän on ehdokkaana.
Kun allekirjoittanut lähti ehdokkaaksi 1984 maalaiskunnan sitoutumattomien ryhmään (vihreätä puoluetta ei vielä silloin ollut), neljästä ehdokkaasta peräti kolme meni läpi, koska uutena ehdokasryhmä sai suurta huomiota. Kun kaupungin puolella oli vaaleissa ensimmäistä kertaa vihreitä, valittiin heti kolme valtuustoon. Taas näin hyvään menestykseen paljon vaikutti uutuuden saama huomioarvo (sen ohella että Aulis Koivistoinen oli tunnettu vihreydestään). Jos jatkossa aikoo yhtä hyvin menestyä, pitää näkyä enemmän vaalien välillä ja tehdä enemmän vaalityötä.
Liian hallitseva henkilö
Osmo Soininvaara on maamme merkittävin vihreä ja häntä arvostetaan yli puoluerajojen. Hän sai näissä kuntavaaleissa henkilökohtaisesti eniten ääniä. Kuitenkin edellisissä kuntavaaleissa vihreiden menestysputki taittui Soininvaaran ollessa vihreän puolueen puheenjohtajana. Syy huonoon vaalitulokseen saattoi olla siinä, että vihreiden ehdokkaiden ja äänestäjien enemmistö koki tärkeämmäksi ympäristöteemat ja feminismin kuin perustulomallin, jonka Soininvaara nosti ykkösteemaksi. Nykyinen puheenjohtaja Tarja Cronberg on ikään kuin katsellut sivusta ja antanut nuorempien hoitaa puolueen painotukset ja vaalityön. Näin pääsi irti se keskustelu ja tekemisen meininki, mikä johti merkittävään vaalivoittoon.
Yksi syy Heinolan vihreiden epäonnistumiseen on allekirjoittaneen dominoiva asema; en ole antanut tilaa muille ja muunlaisille mielipiteille. Vihreillä ei ole ryhmäkuria, vaan jokainen on ainoastaan velvollinen keskustelemaan muiden kanssa aikomuksistaan. Siksi olen voinut ajaa vihreiden nimissä liiaksi omia teemojani, jotka on ymmärtänyt kenties vain varsin suppea joukko. Tällainen on taannut vain oman läpimenoni. Eihän se laajenna kannatusta, jollei jätä taloudenpitoa muiden huoleksi ja itse keskity rahanjakoon.
Ja näin on jatkunut aivan liian kauan. Siitä taas seuraa, että kun nyt jättäydyin ehdokkuudesta, joukkomme toiset, vihreiden arvojen mukaista työtä tehneet, eivät olleet päässeet esille. Pahinta on, jos tällaisia henkilöitä on käyttäytymiseni takia jättänyt hakeutumatta Heinolan vihreisiin.
Vihreät ovat enemmän kuin tavanomainen puolue, vihreys on suuressa määrin ympäristöstä huolta kantava elämänasenne ja pitkälti myös kokonainen osakulttuuri. Vihreys ei menesty, jollei se lähde yhteisestä tekemisestä. Sellaisen edistämiseen allekirjoittanut ei ole pystynyt, vaan on ollut jarruna. Rasitteenani ovat jo ikä ja sen tuomat ajatuspinttymät sekä minulta puuttuva uusien kontaktien solmimiskyky.
Yhteiskunnallisia syitä Heinolassa
On tietysti liian yksioikoista etsiä syitä pelkästään henkilöstä, sillä Heinolan vihreiden menestymättömyyteen on myös yhteiskunnallisia syitä. Vihreät pärjäsivät erityisesti korkeakoulupaikkakunnilla eli siellä missä on paljon sekä korkeasti koulutettuja että myös nuorta väkeä. Heinolan väestörakenne on tällaisen vastakohta. Tilanteeseen tuo vielä erityispiirteensä se, että tänne on muuttanut varakkaita vaikutusvaltaisia eläkeläisiä sekä toisaalta täällä on runsaasti tehdastyöläisiä. Nämä molemmat ryhmät varmasti vierastavat vihreitä ja ”sanelevat” nuoremmille, mitkä puolueet ja ryhmät ovat hyväksi Heinolalle.
Jyrki Patomäki